Olen epäurheilija, lukutoukka ja vanha. Seitsemänkymmenen vuoden ajan olin varma, että hyötyliikunta riittää, itsensä rääkkääminen on hölmöä.
Nyt kuitenkin käyn säännöllisesti mahdollisimman hikisellä salilla, TFW Konalassa, jossa ideana on koetella omia rajoja. Siis minä, punanenäinen, lievästi vatsakas, selkävaivainen eläkeukkeli. Tämä vaatii ehkä selityksen.
Yksi syy on ikä. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vaivalloisemmin kunto nousee, kun liikkuu. Ja sitä hurjemmin se laskee, jos ei liiku. Jotain piti keksiä, jotta edes arki sujuisi. Oli pakko tunnustaa, että herrasmiesmäiset kävelylenkit eivät enää riitä. Kunto ei nouse, eikä edes pysy, jos treenaa vain siivosti mukavuusalueella.
En ikinä olisi uskaltanut aloittaa millään kuntosalilla enkä ainakaan TFW–salilla, ellei tyttäreni Johanna olisi perustanut sellaista. Pääsin kurkistamaan toimintaa kyökin kautta.
Minulla oli kaksi pelkoa
En uskonut selviäväni näin huonokuntoisena yhdestäkään treenistä.
TFW:n harjoitukset kuitenkin skaalautuvat yllättävän hyvin. Treenipari nostaa sata kiloa, minä viisikymmentä. Kumpikin irvistää yhtä pahasti. Meille syntyy yhteinen kokemus. Voimme harjoitella yhdessä ja kannustaa toisiamme. Jos joku suoritus on jollekulle liikaa, siihen löytyy aina kevennys. Kaikki voivat treenata.
Olin myös varma, että iän haurastuttamat paikat pettävät kovassa rääkissä.
TFW salien ohjelmasta on karsittu kaikki liikkeet, jotka voivat olla vaarallisia. Ja mikä tärkeintä, harjoituksissa on aina koulutettu valmentaja opastamassa ja katsomassa, että jokainen tekee liikkeet oikein ja turvallisesti.
Näillä tiedoin uskalsin mennä ensimmäisiin harjoituksiin. Puuskutin kuin veturi, naama punaisena, olin lirissä. Mutta tyylipisteitä ei onneksi jaettu ja selvisin hengissä ja ehjänä.
Samalla kohtasin treenaamisesta uuden ulottuvuuden.
Selkävaivojen takia olen jo aiemmin yrittänyt harjoittaa keskivartaloa. Opin, ettei mikään ole niin tylsää kuin pumpata yksin makuuhuoneen pölyltä tuoksuvalla matolla vatsalihaksia. On tosi helppoa jättää se huomiseen.
TFW –salilla yhdessä harjoitteleminen, toisten kannustaminen ja ilo onnistumisista, purkautuu puhtaana riemuna. Se antaa ylimääräisiä voimia. Treeneissä tulee naurettua enemmän kuin koko viikolla muuten.
TFW Konalassa harjoitteleminen oli ensimmäisen kerran elämässäni hauskaa. Jo oli aikakin. Siksi olen palannut salille uudestaan ja uudestaan. Tule sinäkin kokeilemaan.
