Joskus nuorempana eli parikymmentä vuotta sitten treenasin liian kovaa ja muutenkin poltin niin sanotusti kynttilää kahdesta päästä. Harjoittelin kilpanyrkkeilyä, tein kokopäiväisesti töitä ja opiskelin samaan aikaan. Näin jälkikäteen ajatellen on helppo huomata, ettei se ollut kovin fiksua toimintaa.
Silloin en oikeastaan edes nauttinut treenaamisesta vaan jokainen treeni tuntui velvollisuudelta. Halusin treenata joka viikko enemmän ja kovempaa kuin edellisellä viikolla.
Niin kuin arvaat, niin ylikuntohan siitä seurasi. En pystynyt tekemään kaikkea sitä mitä halusin. Onneksi eräs minua viisaampi avasi silmäni sanomalla, että kaiken haluaminen on itse asiassa ahneutta, olin luullut sen olevan ahkeruutta. Nuo sanat todella pysäyttivät minut. Olin tehnyt asioita tekemisen vuoksi ja luullut, että suorittamalla enemmän saavutan paremman lopputuloksen, mutta jos emme pidä ensisijaisesti huolta itsestämme, niin miten voisimme pitää huolta muista ihmisistä?
Tarvitsemme aikaa lepäämiseen ja palautumiseen. Itse asiassa onkin niin, että fyysinen kunto kasvaa harjoittelun jälkeisen palautumisen aikana! Harjoittelu on keholle rasite ja harjoittelun myötä kehomme joutuu itseään tuhoavaan eli kataboliseen tilaan.
On itse asiassa helppo ymmärtää, että kuntohan laskee treenin seurauksena. Jos teet esimerkiksi 10 minuutin aikana 100 etunojapunnerrusta, niin kummat ovat helpommat 10 ensimmäistä vai 10 viimeistä? Vastaus on ilmeinen 10 ensimmäistä ovat helpommat. (Ellet sitten satu olemaan etunojapunnerrusten tekemisen maailmanmestari, jolle 100 ensimmäistä ovat lämmittelyä.)
Toinen esimerkki: jos juokset 50 kilometrin lenkin, niin todennäköisesti ensimmäiset 10 kilometriä ovat helpompia kuin viimeiset kymmenen.
Jos taas muutamme harjoittelua fiksummaksi ja teemme 10 päivän aikana 10 etunojapunnerrusta päivittäin, niin silloin todennäköisesti 10 viimeistä punnerrusta sujuvat jo selvästi helpommin kuin aloittaessamme. Palautumiset harjoittelun välissä nostivat kuntoamme.
Tai jos juokset 5 kilometriä joka toinen päivä tai kaksi kertaa viikossa, niin muutaman kuukauden kuluttua lenkki taittuu helpommin kuin ensimmäisenä päivänä. Taas lepo siirsi kehon hajottavasta tilasta rakentavaan eli anaboliseen tilaan. Kunto siis nousee harjoittelun seurauksena levon aikana.
Tiedän, että tämä asia on itsestään selvä silloin, kun se esitetään näin radikaalisti. Vaikka levon merkityksen ymmärtäminen on meillä kaikilla varmasti tiedossa, niin silti kuntoilijat ja urheilijat kompastelevat tämän asian kanssa jatkuvasti. TFW-treeni on suunniteltu niin, että palautumiselle jää aikaa ja jokainen tekee omaan päivän kuntotasoonsa nähden parhaimman harjoituksen.
Toisille paras harjoitus tarkoittaa 10 etunojapunnerrusta ja toisille se tarkoittaa 100 etunojapunnerrusta. Molemmat treenit ovat yhtä hyviä ja tärkeitä.
Älykästä harjoittelua pääset tekemään Kickstart-peruskurssilla
